Yhteenveto syksystä

En enää meinannut muistaa tämän blogin tunnuksiani... huolestuttavaa?

Luovuuteni on ollut viime aikoina hukassa. Edes lyhyitä kuulumisia en ole saanut kirjoitettua. Ja kun ei kirjoita, rima nousee.

Nyt on ihme kyllä sellainen hetki, että Pihla ja Matteus leikkivät melko kiltisti tuolla keskenään. Muut ovat kuka missäkin, eikä minulla ole tekemistä. Tai varmaan olisi miljoona juttua, mutta nyt ei vaan jaksa. Laitoimme pari viikkoa sitten huonejärjestystä uusiksi, Venla sai oman huoneen ja piene lapset meidän vanhan makkarin. Meidän sänky kannettiin alakertaan, enkä ole oikein hyvin siellä nukkunut - etenkään kun eräs pieni poika sinne kömpii aina jossain vaiheessa yötä.

Ja mitäkö syksyymme kuuluu? Oikeastaan kolme asiaa tulee nyt ensimmäisenä mieleen:

Ensinäkin syksy alkoi ihanasti Amerikan matkalla. Meillä oli aivan mahtava loma, johon mahtui paljon. Monta mielenkiintoista kaupunkia (Reykjavik, New York, Washington D.C. ), ystävän kanssa oleilua (Columbia, Maryland), rantaloma (Fenwick Island, Delaware), shoppailua yms. Matkakertomusta en ole saanut millään kirjoitettua, mikä on tosi harmi. Joka tapauksessa tuo elo-syyskuun vaihde oli unohtumaton kokemus kokonaisuudessaan ja 1,5-vuotiaan Matteuksenkin kanssa kaikki meni reissussa upeasti. Myös kotijoukot olivat pärjäilleet kivasti.

Aika pian reissun jälkeen iloiset tunnelmat vaihtuivat järkytykseen, kun vanhempani erosivat. Oli aikamoinen pommi, monellakin tavalla. En nyt ala tässä yksityiskohtia ruotia, mutta koko juttu meni ihan väärin ja rumasti. Yllätyin myös kovasti, miten rankasti näin aikuisenakin ottaa omien vanhempiensa eron. Sen työstäminen jatkuu yhä, onneksi pahin pahin suru ja vihakin alkaa jo helpottaa. Aikamoisen varjon tämä asia kuitenkin loi syksymme ylle.

Kolmantena asiana tähän syksyyn on liittynyt sauvakävely. Eli sain nimipäivälahjaksi 15.9. kävelysauvat ja siitä asti olen käynyt sauvailemassa monta kertaa viikossa. Siihen ne illat sitten ovatkin menneet. Mutta kunto on kasvanut ja painokin on lähtenyt putoamaan kivasti (vaikka on tässä totisesti vielä matkaa kuljettavana).

Siinä siis syksymme näin lyhyesti. Nyt on pientä haikeutta ilmassa, sillä tämä "pelkkä" kotiäitys on pian taakse jäänyttä elämää. Tammikuusta aloitan yksityisenä perhepäivähoitajana. Ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi minulle tulee ystävän kaksi lasta hoitoon, sitten katson, miten homma jatkuu. Paljon on nyt papereita täytettävänä ja asioita hoidettavana, ennen kuin homma lähtee pyörimään. Melko motivoitunut kuitenkin olen, sillä mieluummin hoidan omia lapsia ja paria muuta kotona kuin vien omat lapset hoitoon ja menen töihin hoitamaan toisten lapsia...

Nyt alkaa jo olla tuo "uusi" lastenhuone hyrskyn myrskyn, joten taitaa olla aika mennä lasten kanssa keräämään leluja ja viemään muksut iltapalalle. Matteus onkin tänään nukkunut jostain syystä vain puolisen tuntia päiväunia, joten väsy voi tulla melko aikaisin.

Listoja

Tällaisia listoja on kiertänyt haasteena blogeissa. Aloin itsekin näitä miettiä ja päätin samalla kirjata tänne.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. lähettinä Töölön sairaalassa

2. myyjänä Töölön sairaalan kahviossa

3. kiertävänä lastentarhanopettajien sijaisena Pukinmäen alueella

4. seurakunnan lastenohjaajana

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Savonlinna

2. Helsinki, Meilahti

3. Vantaa, Jokiniemi

4. Helsinki, Kivikko

Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Lost

2. Teho-osasto

3. Sopranos

4. Täydelliset naiset

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Dar es Salaam, Tansania

2. Columbia, Maryland, USA

3. Budapest, Unkari

4. Riva del Garda, Italia

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:

1. Huuto.net

2. Sub tv - Big Brother

3. Maailmalla Marylandissa

4. Oma laihisblogi

Neljä lempiruokaani:

1. Fajitakset

2. Pizzat

3. Kiinalainen ruoka kokonaisuudessaan

4. Pikaruoka (hampurilaiset, ranskalaiset, täytetyt patongit jne.)

Missä haluaisin olla juuri nyt:

1. Jossain kahdestaan Jaskan kanssa, ihan sama missä

2. Jossain yksin, ihan sama missä

3. Jossain Aasiassa, se manner on vielä käymättä

4. Jossain Australiassa tai Uudessa Seelannissa, kun sielläkin on vielä käymättä :)

------------------------------------------------------------------------

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997

1. Olin mennyt juuri elokuun lopussa naimisiin

2. Olin valmistunut keväällä, syksyllä aloitin työt Pukinmäessä lto:n vuosilomasijaisuuksia tehden

3. Tein joulukuussa positiivisen raskaustestin :)

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002

1. Vietin melko rauhallista ja onnellista kotiäidin elämää Ruutikujalla 4- ja 2-vuotiaiden lasten kanssa

2. Olin kolmatta sesonkia Lingon & Blåbärin lastenvaatteiden jälleenmyyjänä

3. Kärsin ihmeellisistä sydämen rytmihäiriöistä ja huimauksesta, ilmeisesti jo stressasin tulevaa (Venla oli täyttämässä kolme vuotta ja tiesin, että keväällä pitäisi etsiä töitä.)

Kolme vuotta sitten, 2004:

1. Kiertelimme asuntoesittelyissä ja löysimmekin tämän ensimmäisen oman kotimme Vantaalta

2. Muutto oli tosi iso ja vaikeakin asia, sopeutumiseen meni kauan

3. Ostimme lentoliput Tansaniaan seuraavalle helmikuulle

Vuosi sitten, 2006:

1. Sydämeni särkyi, kun oma karvakorvani jouduttiin lopettamaan

2. Imetin ja vaihdoin vaippaa, kuskasin lapsia sinne ja tänne

3. Aloin pitää tätä blogia ja lukea taaskunnolla kirjoja pitkän tauon jälkeen

Tähän asti tänä vuonna:

1. Kotiäidin vauhdikas arki jatkuu, mutta elämä alkaa olla edes hiukan helpompaa Matteuksen kasvaessa

2. Olin 10v. häämatkalla Jaskan ja Matteuksen kanssa Islannissa ja Amerikassa

3. Paljon aloituksia: Venla aloitti koulun, Pihlan isojen kerhon, Matteus muskarin, Viljami ja Venla partion, Venla koripallon, minä sauvakävelyn ja laihisprojektin...

Eilen:

1. Oltiin perhekerhossa, jossa oli valokuvaus

2. Illalla Venlan kanssa Jumbossa shoppailemassa

3. Katsoin telkkarista Greyn anatomian ja Big brotherin

Tänään:

1. Oltiin avoimen päiväkerhon valokuvauksessa...

2. Vein Pihlan muskariin ja kävin sen aikana lenkillä

3. Katsoin telkkarista Lostin ja Big brotherin

Huomenna:

1. Aamulla olisi tarkoitus mennä kauppaan ja puistoon Matteuksen kanssa

2. Illalla Finlandia-taloon konserttiin Venlan kanssa

3. Ja päivän päätteeksi katsotaan varmaan pari jaksoa Sopranoseja dvd:ltä + herkkuilta

Ensi vuonna:

1. Aloitan yksityisenä perhepäivähoitajana ja minulle tulee kaksi hoitolasta

2. Toivottavasti saan koiran

3. Matka perheen kanssa jonnekin, jos ei muualle niin Ruotsin laivalle :)

Lomakuvia

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat :) Ihanaa palata muistoissa kesälomaan. Nyt meillä on arki alkanut, siitä lisää myöhemmin!

Lomakuulumisia

Nyyh, loma alkaa olla tältä kesältä ohitse, Jaska menee huomenna töihin :( Tämän loman aikana ei ole edes tullut tunnetta, että menisipä tuo toinen jo töihin meidän arkea häiritsemästä. Eikä Jaskakaan ole kiukutellut ja toivonut pääsevänsä töihin lepäämään :) Ehkä vähitellen vuodet alkavat hioa särmiämme, eikä enää joka asiasta tarvitse hötkyillä. Oli miten oli, tämä on ollut kiva loma, ja harmittaa kun se loppuu!

Muistellaanpa vähän. Juhannus vietettiin perinteiden mukaan Kristiinankaupungissa, Jaskan vanhempien kanssa. Mukana tällä kertaa olivat myös Jaskan sisko miehensä kera. Hyvin perinteistä; juhannuskokko, makkaraa, mölkkyä ja niin edelleen. Lapset nauttivat isovanhempiensa seurasta, joten minäkin koitan niellä itsenäisyyden kaipuuni...!

Juhannuksen jälkeen maanantaina minä ja muksut suuntasimme sinne seurakunnan äiti-lapsi-leirille. Ihan mukavaa oli, tosin suurin osa porukasta tunsi toisensa hyvin, joten pikkuisen oli ehkä ulkopuolinen olo. Oli siellä toki pari muutakin uutta ihmistä. Venla sai melkein heti kaverin, mutta Viljamilla kesti toisen päivän iltapäivään asti, ennen kuin rohkeni poikien joukkoon. Pihla tietysti tänttäröi ympäriinsä ja Matteuskin ihastutti tätejä. Ruoka oli hyvää ja oli mukavaa, kun ei itse tarvinnut sitä laittaa. Ohjelmasta on jäänyt mieleen aamupäivä perhesuhteista puhumisen parissa, leppoisa saunareissu, rauhallinen iltahetki ilman lapsia yms. Vähän oli lyhyt leiri tutustumisen kannalta, tuntui että parissa päivässä alkoi vasta tutustua ihmisiin. Toisaalta tuollainen leirielämä on lasten kannalta aika rankkaa, joten siltä kannalta leiri oli juuri sopivan pituinen. Nähtäväksi jää, menemmekö uudestaan joskus!

Pari päivää leirin jälkeen alkoikin sitten Jaskan loma. Ensimmäisen viikon vietimme Orimattilan mökillä, tänä vuonna ihan omalla porukalla. Uimassa käytiin paljon, samoin Lahdessa Launeen seikkailupuistossa ja kotiepäinpihalla. Messilän leirinäalueella käytiin kahtenakin päivänä uimassa, syömässä ja jättitrampoliinilla pomppimassa. Mökillä sitten ihan vaan löhöttiin, luettiin, syötiin... sellaista joutenoloa olisi voinut olla omasta mielestäni enemmänkin.

Toinen lomaviikko meni kotimaisemissa Viljamin pelatessa Hesa Cupissa (toki olimme kannustamassa) ja haaliessa vaatteita tuleviin ystäviemme häihin. Aika sateinen viikko olikin. Valitettavasti Samun ja Annin häitä vietettiin myös sateessa Lammilla 14.7. Jaska selviytyi kunnialla bestmanin roolista ja minä lasten perässä juoksemisesta.

Häiden jälkeen maanantaina isot lapset lähtivät mökille mummin ja paapan kanssa. Me muut vietimme mm. ihanan aurinkoisen päivän Korkeasaaressa. Keskiviikkoiltana menimme perässä mökille. Tällä kertaa alkoi ahdistaa vähän enemmän, kun sateisen ilman takia ei voinut niin paljon ulkoilla. Karijoen Susiluolassa kuitenkin käytiin ja mustikoitakin poimittiin :)

Perjantaina ajelimme Porin ja Pelle Hermannin puiston kautta Raumalle Johannan ja lasten luo. Siellä vietimme pari idyllistä päivää, kyllä Vanha Rauma on sitten tunnelmallinen ja inspiroiva. Nousi mieleen myös lapsuuden muistoja, kun siellä vietin aikaa Johannan perheen kanssa. Lapset leikkivät kivoja leikkejä ja viihtyivät mainiosti.

Sunnuntaina ajelimme ruuan jälkeen Jokioisiin isovanhempiani katsomaan. Kiva nähdä heitä, vaikka aikamoista hössötystä se aina on. Lisäksi mummo hämmensi minua kertomalla perintösormukseen liittyvistä riidoista. Onnellisempi olisin ollut ilman tuota tietoa :/ Sormus on tällä hetkellä minulla, olen saanut sen tädiltäni. Tekisi mieli antaa se pois.

Sitten vielä viimeinen lomaviikko. Pyykin pesua riitti. Tiistaina vietimme mukavan päivän Rosellan päiväristeilyllä. Hyvää ruokaa ja karkkia tax freestä :) Lapset toki viihtyivät pallomeressä ja muissa lasten touhuissa. Pienet saivat jopa nukuttua hyvät päikkärit pikkuruisessa hytissämme.

Keskiviikkona oli Linnanmäen vuoro, sitä olikin odotettu koko kesä. Mappe ja Tanda tulivat mukaamme. Kivaa oli! Väkeä oli tosi vähän, kun sateen uhka leijui ilmassa, mutta eipähän vaan satanut. Niinpä pääsimme laitteesta toiseen kokonaan ilman jonoja. Minäkin voitin itseni ja kävin aivan uusissa laitteissa. Kaiken lisäksi Venla voitti ruletissa 1400g Daim-suklaata! Yhdeksän tunnin huvittelun jälkeen minä ja isot lapsetkin raahauduimme kotiin, muut olivat lähteneet pari tuntia aikaisemmin.

Loppuviikolla vielä kotona oleilua, uimarantareissu ja eilen vanhan ystävämme Ansun häät. Iloinen päivä, tosin olen kyllä sitä mieltä, että lasten kanssa on hieman liian työlästä osallistua hääjuhliin. Onneksi mukana oli myös pari hyvää ystäväämme, joten mukava seura vähän helpotti jaksamista!

Tällainen loma tällä kertaa, nyt pitäisi neljä viikkoa selvitä arjesta ja sitten suuntaamme Jaskan ja Matteuksen kanssa sinne Amerikkaan. Sitä ennen toki on kaikenlaista jännää; Venlan koulun alku, Pihla aloittaa isojen kerhon jne.

Koitan laittaa myöhemmin valikoituja lomakuvia nähtäville tänne!

Seitsemän faktaa

Mökiltä palattiin tänään, onpa mukava olla taas tietokoneen ääressä! Vaikka osittain juuri tietokonetta ja telkkaria mökille paettiinkin.

Kaarina haastoi minut kertomaan seitsemän faktaa itsestäni. Haasteeseen kuuluisi vielä haastaa seitsemän uutta ihmistä, mutta kaikissa seuraamissani blogeissa tähän on taidettu jo vastailla. Joten tyydyn nyt itse kertoilemaan jotain itsestäni ;)

1) En ole ikinä maistanut tupakkaa, en sitä ensimmäistäkään kertaa.

2) Minulla ei ole yhden maitohampaan ("alavitonen" ) alla ollenkaan rautahammasta, joten minulla on siis edelleen yksi maitohammas suussani.

3) Rakastan eläimiä, lastenvaatteita ja teatteria (ja viime aikoina olen kovasti harmitellut, ettei ammattini liity mihinkään noista kolmesta - pitäisiköhän alkaa miettiä alan vaihtoa?)

4) Olen 158cm pitkä tai lyhyt, miten vaan, ja pelannut pari vuotta koripalloa!

5) Olen juonut samasta lasista vettä kuin U2:n solisti Bono

6) "Isi on pappi, äiti on pappi ja Sirpa on karamellinappi" loruilin joskus pienenä - eli olen kahden papin tytär

7) Olen imettänyt jo 7 vuotta ja 7 kuukautta elämästäni - eikä loppua näy...

Ihmeellinen juttu

Ilmoittauduin pari viikkoa sitten seurakunnan äiti-lapsi-leirille, joka pidetään juhannuksen jälkeen. Tänään sain puhelun leirin vetäjältä, ettemme mahdukaan mukaan. Tosi outo juttu, kaikenkaikkiaan. Vetäjä kertoi soittaneensa juuri toisellekin äidille, joka oli ollut ymmärtäväinen. No minä en kyllä ollut ja kauhukseni aloin itkeä! Olen odottanut leiriä kovasti ja kaikki suunnitemat tehty sen mukaan. Taisinpa ihan säikäyttää tämän ihmisen puhelimessa itkuisella äänelläni ja hän yhtäkkiä lupasikin tehdä järjestelyjä. Meni n. kymmenen minuuttia ja puhelin soi uudestaan, nyt sitten pääsemme kuin pääsemmekin leirille. Joku muu ilmeisesti ei... Suoraan sanottuna jäi kyllä vähän paha maku koko jutusta. Ilmeisesti joku on mokaillut oikein urakalla ja nyt sitten näitä mokia koitetaan tökerösti paikkailla. Kummallista toimintaa. Sivuhuomautuksena, että minäkin olin ilmoittaunut leirille jo ennen kuin siitä ilmoitettiin edes lehdessä - kuulin huhua, että ilmoittautumisia oli jo otettu vastaan. Eli ilmeisesti leirille on tulossa vanhaa sisäpiiriä, jotka ovat osanneet kysellä sen perään. Minulle oli puolestaan kerrottu, että ilmoittautumisohjeet tulevat seurakuntien lehteen. No joo, katsotaan minkälainen leiri sitten on. Avoimin mielin koitetaan mennä.

Muuten ihan kiva päivä. Mukavaa kun on loma, eikä tarvitse elää kellon mukaan. Matteukselta on alkanut tulla sanoja, mm. "aappu" = lamppu, "tsssh" = tissi, maitoa, "oppu" = loppu, "hpppu"= hyppy, "tääti" = äiti, "tätti"= jätski, "tiitti" = kiitti, "paapa" = muumi ja "papa" = napa eli aika paljonhan noita jo on! Söpöä :)

Nyt kun sanaisen arkkuni avasin...

... niin koitanpa pitääkin sen auki ja vähän aktivoitua tässä kirjoittamisessa. Jotenkin huolettaa, että nämä kotiäitivuodet vaan vilahtavat ohitse ennen kuin huomaankaan. Olisi mukavaa, jos jotain muistoja ja ajatuksia jäisi talteen kirjallisessakin muodossa!

Tänään on ollut uusi helteinen päivä. Aika hyvin sain katraani liikenteeseen ja mentiin seurakunnan perhekerhoon, jota pidetään juhannukseen asti, kivaa. Vähänhän siellä oli väkeä, mutta sitäkin leppoisampaa jutustelua. Puhuttiin tällä kertaa nimistä ja kaikeasta niihin liittyvästä. Aihe kuulostaa ehkä tylsältä, mutta minusta oli mielenkiintoista kuulla erilaisia nimitarinoita, ja kertoa omiakin. Mm. isoäitini isoäiti näki aikanaan unta, että hän saa tytön ja tälle pitää antaa nimeksi Anna Aina Rauha Laina. Näin sitten tapahtui! Muita perheeseeni liittyviä nimitarinoita, jotka välillä hymyilyttävät, on Hanne-niminen vaarini (sekaannusta sukupuolen suhteen on sattunut moneen kertaan) ja äitini, joka päätti vaihtaa 56-vuotiaana etunimensä. Eikä siis mihinkään lempinimeen tai vastaavaan, vaan äiti valitsi mielestänsä kauneimman tietämänsä nimen ja vaihtoi sitten sen itselleen! Rohkeaa. Ja vaikeaa meille sukulaisille. Mummo etenkin oli vähän pahoittanut mielensä. Mietinkin, miltä tuntuisi, jos omat lapset haluaisivat vaihtaa meidän heille rakkaudella valitsemansa nimet ihan toisiin? Ei kai sitä saisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta ehkä se vähän kirpaisisi.

Pikkumuksut nukkua tuhisevat tuolla sängyllämme. Päiväuniin tuli heti selkeämpi rytmi, kun ei tarvitse miettiä Venlan eskarista hakureissuja. Matteuskin on nukkunut parin tunnin päikkäreitä, tosin välillä pitää käydä häntä vähän imettelemässä... tai nukkua päiväunet siinä hänen vieressään. Tänään ei jostain syystä nukuttanut.

Venla ja naapurin tytöt pyytävät lisää vettä uima-altaaseen. En taida mennä laittamaan, ei joka päivä voi valuttaa litroittain vettä vain huvin vuoksi. Altaassa siis eiliset, jo viilenneet vedet.

Illalla olisi tarkoitus mennä katsomaan kummitytön ratsastustuntia. Itsekin olen aikoinani monta vuotta harrastanut ratsastusta, eikä se hevoshulluus ole oikein mihinkään hävinnyt. Olen lueskellut paria hevosaiheista blogia, molempia pitää perheenäiti, jolla on kotona maalla hevosia. Miksi minä en ole pyrkinyt totuttamaan unelmiani?