Yhteenveto syksystä

En enää meinannut muistaa tämän blogin tunnuksiani... huolestuttavaa?

Luovuuteni on ollut viime aikoina hukassa. Edes lyhyitä kuulumisia en ole saanut kirjoitettua. Ja kun ei kirjoita, rima nousee.

Nyt on ihme kyllä sellainen hetki, että Pihla ja Matteus leikkivät melko kiltisti tuolla keskenään. Muut ovat kuka missäkin, eikä minulla ole tekemistä. Tai varmaan olisi miljoona juttua, mutta nyt ei vaan jaksa. Laitoimme pari viikkoa sitten huonejärjestystä uusiksi, Venla sai oman huoneen ja piene lapset meidän vanhan makkarin. Meidän sänky kannettiin alakertaan, enkä ole oikein hyvin siellä nukkunut - etenkään kun eräs pieni poika sinne kömpii aina jossain vaiheessa yötä.

Ja mitäkö syksyymme kuuluu? Oikeastaan kolme asiaa tulee nyt ensimmäisenä mieleen:

Ensinäkin syksy alkoi ihanasti Amerikan matkalla. Meillä oli aivan mahtava loma, johon mahtui paljon. Monta mielenkiintoista kaupunkia (Reykjavik, New York, Washington D.C. ), ystävän kanssa oleilua (Columbia, Maryland), rantaloma (Fenwick Island, Delaware), shoppailua yms. Matkakertomusta en ole saanut millään kirjoitettua, mikä on tosi harmi. Joka tapauksessa tuo elo-syyskuun vaihde oli unohtumaton kokemus kokonaisuudessaan ja 1,5-vuotiaan Matteuksenkin kanssa kaikki meni reissussa upeasti. Myös kotijoukot olivat pärjäilleet kivasti.

Aika pian reissun jälkeen iloiset tunnelmat vaihtuivat järkytykseen, kun vanhempani erosivat. Oli aikamoinen pommi, monellakin tavalla. En nyt ala tässä yksityiskohtia ruotia, mutta koko juttu meni ihan väärin ja rumasti. Yllätyin myös kovasti, miten rankasti näin aikuisenakin ottaa omien vanhempiensa eron. Sen työstäminen jatkuu yhä, onneksi pahin pahin suru ja vihakin alkaa jo helpottaa. Aikamoisen varjon tämä asia kuitenkin loi syksymme ylle.

Kolmantena asiana tähän syksyyn on liittynyt sauvakävely. Eli sain nimipäivälahjaksi 15.9. kävelysauvat ja siitä asti olen käynyt sauvailemassa monta kertaa viikossa. Siihen ne illat sitten ovatkin menneet. Mutta kunto on kasvanut ja painokin on lähtenyt putoamaan kivasti (vaikka on tässä totisesti vielä matkaa kuljettavana).

Siinä siis syksymme näin lyhyesti. Nyt on pientä haikeutta ilmassa, sillä tämä "pelkkä" kotiäitys on pian taakse jäänyttä elämää. Tammikuusta aloitan yksityisenä perhepäivähoitajana. Ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi minulle tulee ystävän kaksi lasta hoitoon, sitten katson, miten homma jatkuu. Paljon on nyt papereita täytettävänä ja asioita hoidettavana, ennen kuin homma lähtee pyörimään. Melko motivoitunut kuitenkin olen, sillä mieluummin hoidan omia lapsia ja paria muuta kotona kuin vien omat lapset hoitoon ja menen töihin hoitamaan toisten lapsia...

Nyt alkaa jo olla tuo "uusi" lastenhuone hyrskyn myrskyn, joten taitaa olla aika mennä lasten kanssa keräämään leluja ja viemään muksut iltapalalle. Matteus onkin tänään nukkunut jostain syystä vain puolisen tuntia päiväunia, joten väsy voi tulla melko aikaisin.