Ihmeellinen juttu

Ilmoittauduin pari viikkoa sitten seurakunnan äiti-lapsi-leirille, joka pidetään juhannuksen jälkeen. Tänään sain puhelun leirin vetäjältä, ettemme mahdukaan mukaan. Tosi outo juttu, kaikenkaikkiaan. Vetäjä kertoi soittaneensa juuri toisellekin äidille, joka oli ollut ymmärtäväinen. No minä en kyllä ollut ja kauhukseni aloin itkeä! Olen odottanut leiriä kovasti ja kaikki suunnitemat tehty sen mukaan. Taisinpa ihan säikäyttää tämän ihmisen puhelimessa itkuisella äänelläni ja hän yhtäkkiä lupasikin tehdä järjestelyjä. Meni n. kymmenen minuuttia ja puhelin soi uudestaan, nyt sitten pääsemme kuin pääsemmekin leirille. Joku muu ilmeisesti ei... Suoraan sanottuna jäi kyllä vähän paha maku koko jutusta. Ilmeisesti joku on mokaillut oikein urakalla ja nyt sitten näitä mokia koitetaan tökerösti paikkailla. Kummallista toimintaa. Sivuhuomautuksena, että minäkin olin ilmoittaunut leirille jo ennen kuin siitä ilmoitettiin edes lehdessä - kuulin huhua, että ilmoittautumisia oli jo otettu vastaan. Eli ilmeisesti leirille on tulossa vanhaa sisäpiiriä, jotka ovat osanneet kysellä sen perään. Minulle oli puolestaan kerrottu, että ilmoittautumisohjeet tulevat seurakuntien lehteen. No joo, katsotaan minkälainen leiri sitten on. Avoimin mielin koitetaan mennä.

Muuten ihan kiva päivä. Mukavaa kun on loma, eikä tarvitse elää kellon mukaan. Matteukselta on alkanut tulla sanoja, mm. "aappu" = lamppu, "tsssh" = tissi, maitoa, "oppu" = loppu, "hpppu"= hyppy, "tääti" = äiti, "tätti"= jätski, "tiitti" = kiitti, "paapa" = muumi ja "papa" = napa eli aika paljonhan noita jo on! Söpöä :)

Nyt kun sanaisen arkkuni avasin...

... niin koitanpa pitääkin sen auki ja vähän aktivoitua tässä kirjoittamisessa. Jotenkin huolettaa, että nämä kotiäitivuodet vaan vilahtavat ohitse ennen kuin huomaankaan. Olisi mukavaa, jos jotain muistoja ja ajatuksia jäisi talteen kirjallisessakin muodossa!

Tänään on ollut uusi helteinen päivä. Aika hyvin sain katraani liikenteeseen ja mentiin seurakunnan perhekerhoon, jota pidetään juhannukseen asti, kivaa. Vähänhän siellä oli väkeä, mutta sitäkin leppoisampaa jutustelua. Puhuttiin tällä kertaa nimistä ja kaikeasta niihin liittyvästä. Aihe kuulostaa ehkä tylsältä, mutta minusta oli mielenkiintoista kuulla erilaisia nimitarinoita, ja kertoa omiakin. Mm. isoäitini isoäiti näki aikanaan unta, että hän saa tytön ja tälle pitää antaa nimeksi Anna Aina Rauha Laina. Näin sitten tapahtui! Muita perheeseeni liittyviä nimitarinoita, jotka välillä hymyilyttävät, on Hanne-niminen vaarini (sekaannusta sukupuolen suhteen on sattunut moneen kertaan) ja äitini, joka päätti vaihtaa 56-vuotiaana etunimensä. Eikä siis mihinkään lempinimeen tai vastaavaan, vaan äiti valitsi mielestänsä kauneimman tietämänsä nimen ja vaihtoi sitten sen itselleen! Rohkeaa. Ja vaikeaa meille sukulaisille. Mummo etenkin oli vähän pahoittanut mielensä. Mietinkin, miltä tuntuisi, jos omat lapset haluaisivat vaihtaa meidän heille rakkaudella valitsemansa nimet ihan toisiin? Ei kai sitä saisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta ehkä se vähän kirpaisisi.

Pikkumuksut nukkua tuhisevat tuolla sängyllämme. Päiväuniin tuli heti selkeämpi rytmi, kun ei tarvitse miettiä Venlan eskarista hakureissuja. Matteuskin on nukkunut parin tunnin päikkäreitä, tosin välillä pitää käydä häntä vähän imettelemässä... tai nukkua päiväunet siinä hänen vieressään. Tänään ei jostain syystä nukuttanut.

Venla ja naapurin tytöt pyytävät lisää vettä uima-altaaseen. En taida mennä laittamaan, ei joka päivä voi valuttaa litroittain vettä vain huvin vuoksi. Altaassa siis eiliset, jo viilenneet vedet.

Illalla olisi tarkoitus mennä katsomaan kummitytön ratsastustuntia. Itsekin olen aikoinani monta vuotta harrastanut ratsastusta, eikä se hevoshulluus ole oikein mihinkään hävinnyt. Olen lueskellut paria hevosaiheista blogia, molempia pitää perheenäiti, jolla on kotona maalla hevosia. Miksi minä en ole pyrkinyt totuttamaan unelmiani?

Il Divo

"Jokainen meistä tarvitsee juhlahetkiä, äitikin" (Kristiina Louhi: Aino tahtoo mukaan). Päivällä juuri luettiin ko. kirjaa Piiperolle ja illalla sitten tämäkin äiti sai vähän juhlaa elämäänsä: ystävän ja tämän siskon kanssa oltiin Il Divon konsertissa Hartwall-arenalla! Itse olisin tuskin tuonne mennyt, jos en olisi sattumalta saanut ylimääräistä lippua. Oli erittäin rentouttava ilta ja komeaa musiikkia. Vähän hihiteltiin laulajien ympärillä pyörivälle fanikulttuurille (kai tämä on se tilanne, jossa tädit saavat taantua teineiksi?), mutta olivathan miehet toki varsin karismaattisia. Lauloivatkin paljon tuttuja klassikkoja, joten turhaan etukäteen murehdin, etten tunne ko. yhtyeen tuotantoa. Oli vähän erilainen konsertti, tähän asti kun kokemukseni ovat rajoittuneet lähinnä U2:n ja Brice Springsteenin konsertteihin!

Kesäloma on nyt sitten alkanut. Säätkin sen kertovat. Kasvihuoneilmiötä tai ei, en kyllä näin lämpimiä kesiä muista vuosien takaa... viime kesähän oli myös erittäin helteinen. No, me emme valita, vaan nautimme lämmöstä. Kuusijärvelläkin käytiin jo maanantai-iltana, meiltä aikuisilta jäi kyllä vielä talviturkki heittämättä. Ihana oli kuitenkin katsoa lasten riemua vesileikeissä.

Viljami on parhaillaan kaverinsa mökillä. Iso poika. Mukavaa, että hän saa heti kesän aluksi nauttia luonnosta, uimisesta ja kalastelusta. Lasten määrä on kuitenkin talossa edelleen neljä, sillä Venlalla on puolestaan ollut maanantaista asti oma kaverinsa täällä kyläilemässä. Ihan leppoisaa, mutta kyllä nyt lomapäiviinkin pitää kehitellä jotain ohjelmaa. Tänään vaan oltiin kotosalla, pihalla ja omassa uima-altaassa - ja kyllä oli jotenkin tahmeaa. Minua tylsistytti ja pienimmät kitisivät. Jos ei muuta, niin pieni kauppareissukin jo tuo vähän vaihtelua päiviin.

Ai niin se häämatkasuunnitelma: olemme lähdössä elokuussa Jaskan ja Matteuksen kanssa Islannin kautta Amerikkaan ystävän luo kyläilemään :) Liput on jo ostettu ja uudet passit hankittu. Tosi hauskaa ja jännää!!!

Kuva koristeomenapuusta pihaltamme on viime viikolta.