Hahaa

Olen monet vuodet salaa nauranut bloggaajille ja tässä sitä nyt ollaan. Oman elämänsä sankarina, omaa blogia aloittamassa. Tavoitteena jättää edes joku jälki näistä villinä juoksevista päivistä, kamalaa vauhtia kasvavista kakaroista, omista hajoavista ajatusten rippeistä...

Perjantai, se päivistä lupaavin, jo yöhön kääntymässä. Television ääressä vietetty liikaa aikaa, syöty liikaa jäätelöä. Liian myöhä tehdä mitään muuta kuin kokeilla, miten tämä toimii. Sitten kömmin tuonne tuhinaan ja pimeään. Viime yönä tuli muuten sähkökatkos. Jaska oli tulossa juuri nukkumaan, minä olin jo hetkisen nukkunut, mutta havahduin säkkipimeään. Jotenkin tosi kammottava tunne, kun en nähnyt mitään. Hetken jo pelkäsin oikeasti sokeutuneeni! Kaupungissa on harvinaista tuollainen totaalinen pimeys, kun katulamput ja kaikki olivat sammuksissa.